Yhteenveto - Fuerteventura (4)

Mitä jäi mieleen 

Corralejosta:

• leppoisa ilmasto, vaikka välillä tuulikin
• karut maisemat
• Hiperdino!!
• surffaajat 
• eläke-ikäisten brittituristien runsaus
• kattokoirat
• meri, vuorovesi

Vuorovesi pääsi yllättämään pojan.

hotellista (Playa Park):

• perustasoa
• ruoka peruskamaa, tai jopa vaisuhkoa - kasvissyöjien ei kannata ottaa all inclusivea -> jos lounaalla oli esim. munakoisoviipaleita, päivällisellä niiden päälle oli laitettu kinkkupala…
• huoneistot ihan jees, siivous toimi

Jos matkan tavoitteena on ensisijaisesti leppoisa oleilu, se onnistuu Corralejossa. No okei, jos surffaa, niin ei tarvitse pelkästään levyttää. Auringonpalvojien kannattaa suunnata mieluummin vaikka (Kanarian) Puerto Ricoon. 

Fuerteventurasta muualla:

Rantapallo

Matkailijat

Ihoppers 

(englanniksi)

Saarikierrosretkellä Fuerteventurassa (3)

Kävimme mm. tutustumassa vuohitilaan. Tilalla sai maistella erilaisia juustoja ja tehdä ostoksia. Vuohet <3 - tämä visiitti oli minulle retken kohokohta. Täydellisessä maailmassa minulla olisi vuohitila ja joku, joka tulisi aina riemumielin hoitamaan eläinkatrasta, kun emäntä on reissussa...

Tilalla oli myös aaseja, kameleita, koiria. Hauvat seurasivat tottuneesti turistien kintereillä puotiin asti, jossa juustoja maisteltiin. Jospa joltain putoaisi pala…

Heimoveljet - saaren perustajien muistomerkki

Nämä nähtävyydet kiinnostivat enemmän. Maaoravat eivät kuuluneet Fuerteventuran eläimistöön alun perin. Joku tyyppi niitä muinoin rahtasi saarelle (olikohan vaimolle lemmikiksi) ja oravat pääsivät leviämään luontoon. Meillä vieraslajina citykanit, heillä oravat.

Kumpuilevaa maisemaa.

Ehkä minä vielä jonain päivänä muistan tämän paikan nimen. Täti tuikki taidokkaasti neulalla kuvioita liinaan, se on jäänyt paremmin mieleen kuin paikan nimi…*

Setäkin kantoi kortensa käsityökekoon.

Aloe vera -tehtaallakin käytiin. Ostin pari tuotetta, aloe vera -tuotteiden vankkumaton kannattaja kun olen. Aloe vera -geeli on niin loistavaa esim. jos iho on saanut hieman liikaa aurinkoa. Mutta… en tiedä… näitä mainostettiin niin hyvinä - mun voide (geeli) kyllä haisi. Liekö siinä erässä ollut jotain häikkää, vai oliko purkki liian lämpimässä tai jotain. Mutta jos tuote vaatii koko ajan kylmäsäilytystä, niin vaikea (=mahdoton) sellaista on koti-Suomeen viedä ilman kylmäketjun katkeamista. Suomesta kyllä saa huoneenlämmössäkin säilyvää geeliä. Innostuin myös ostamaan anti-age-voiteen. Huomasin vasta myöhemmin, että INCI:stä löytyy alkoholia, parabeenejä jne. Palaan aina uudestaan Rosenserieniin - taatusti puhtaita tuotteita, ei alkoholeja tai haitallisia aineita, aloe vera -pohja toimii säilöntäaineena luonnonöljyjen kanssa.

*Museotila sijaitsee Betancuriassa.

Lähiympäristöä tutkailemassa + hotellin tarjontaa (Fuerteventura 2)

Lähdimme kävelemään hotellin ympäristöön. Poika bongasi "ralliradan".

Rataa piti päästä kokeilemaan.

Muuta tekemistä lapsille (englanniksi): Activities in Fuerteventura.

Lisää huvituksia pojalle. Me aina-oikeassa-olevat (löyhäpäiset) vanhemmat kannustimme isoa poikaa (oletettavasti) teutaroivan härän kyytiin. Pidä sitten lujaa kiinni! Sitten kun lehmä kääntyi kuin hidastetussa filmissä vasemmalle viiik, vähän oikealle viiik, nauroimme katketaksemme. Poika-paran huumorintaju kesti ihmeen hyvin. No kun siinä oli noi patjat niin me luultiin, että se menee kovempaakin vauhtia…selittelimme.

Taustalla näkyvästä Intersportista saimme mulle ja pojalle alesta Adidaksen lenkkarit parilla kympillä (per pari).

Käytiin jonkin sortin näköalatornissa. Ostoksilla jouduimme tyytymään Hiperdinon pusseihin, kun ei tullut niitä ihania Alepan pusseja mukaan. Hiperdino <3 - tätä marketin nimeä jaksoimme jankata vielä Suomessakin. Mitä matkasta jäi mieleen? -Hiperdino!

 -Ollaan parkouria! -Oisko tää hyvä liike? -Äh...

Täällä ulkomailla kasvaa kuulkaa tällaisia eksoottisia puita!

Meillä on tapana mitata tuulen voimakkuus näin: Poika seisoo kädet levällään, laittaa lippiksen rintaa vasten. Jos lippis pysyy paikoillaan = kova tuuli. Siis muutenhan tätä ei saisi selville.

Hotellin altaalla oli loiva liukumäki.

Jos olisin nyt lähdössä Kanarialle (talvilomalla), varmistaisin, että uima-allas on lämmitetty. Asialla ei ole suurempaa merkitystä, jos ei ole uimisen perään (yllätysyllätys). Meidän loman aikaan keli oli vähän kuin Suomen kesä  - mulle siis ihan jees, mutta suht viileä uimiseen. Ja meidän poitsu kun tykkää rypeä vedessä alvariinsa. Onko sellaista lasta, joka ei tykkäisi, herää kysymys. Onko?

 Aina tarpeellinen pingispöytä oli sijoitettu vähän hassuun paikkaan.

Mehän ollaan kaikki siis tooosi hyviä pelaamaan, mutta joku tuulenpuuska heitti välillä pallon tuolien ja pöytien sekaan. Parhaimmillaan sitä haettiin ihmisten jaloista vähän väliä. Se Fuerteventuran tuuli…

Bilis löytyi sisätiloista. Tässä tilassa oli myös ilmakiekko ja mitä lie härpättimiä + baaritiski, esiintymislava. Iltaohjelmaa olimme seuraamassa kerran. Se oli, ainakin sinä iltana, sellaista… miten sen muotoilisi…kotikutoista. Mielessä kun oli Menorcan showt, niin eipä tämä meininki sille vertoja vetänyt. No, kyllä ihmiset näyttivät silti viihtyvän. (Pari tequilaa alla..?) Tällä hotellilla on muuten kolme tähteä, Menorcan hotellilla neljä. No, se tuskin vaikuttaa suoraan ohjelmien tasoon. Mallorcan hotellilla oli neljä tähteä (paikallisen luokituksen mukaan), ja ohjelman taso vaihteli. Välillä seurojentalomeininkiä, välillä astetta parempaa. Menorcan taso lienee johtunut Holiday Village -hotellista(?). (Kohtahan se nähdään, seuraavassa kohteessa Holiday Village -hotsku).

Kanaria, Fuerteventura, Corralejo (1)

Matkalla: 2 aikuista, 1 lapsi

Matkan tyyppi: Valmismatka (Lomamatkat)

Majoitus: Hotelli Playa Park Club, All inclusive

Lennot: Primera Air

Ajankohta: Helmikuu 2013

Hotellin julkisivu.

Tätä reissua kun muistelee, niin… mitähän tästä kertoisi? Mielessä ei ole mitään lähtemätöntä muistoa. Tämä ei välttämättä johdu kohteesta, vaan siitä, että tunnelma lomalle lähtiessä oli…

…hyvin, hyvin väsynyt! (Muut paitsi kuvan henkilö, jonka duracellit eivät tyhjene koskaan - kunhan feikkaa kuvassa.) Ei reissu silti mikään pettymys ollut, sillä lepoahan me lähdimme hakemaan. Ja valoa, aurinkoa. Suomen pitkän, pimeän talven aikana kun ehtii muutamaan otteeseen tulla aurinkoa ikävä.

 Keittiöstä pääsi "partsille", jossa oli pyykkinarut. Tämän rekisteröimme väsyneissä aivoissamme vasta muutaman lomapäivän kuluttua. Tätä ennen kuivatimme patiolla tuolien päällä pyyhkeet ja uikkarit manaten, että on se kumma, ettei voida pyykkitelinettä laittaa asiakkaille, kun kaikilla on kuitenkin vähintään märkiä pyyhkeitä ja päläpäläpälä… Puuttui vain, että olisimme menneet iskemään nyrkkiä vastaanottotiskiin: Miksei asiakkaille voi laittaa pyykkinarua mitä?!! Oletettu vastaus: -Mutta rakkaat (idiootit), teillähän on monta narua takapihalla… (Mistä näitä älyvapaita suomalaisia sikiää!). Sitä me vähän itsekin ihmettelimme.

Sotkuista? Me ollaan l-o-m-a-l-l-a. Pojan peti pilkottaa oikealla. Kyseisen vuodesohvan avaamisesta saatiin ekana iltana yliväsyneinä varsinainen draama aikaan. Kun se ei auennut. Sitten kun saatiin se häkkyräsysteemi avattua, niin ihmeteltiin, että mitä hel***tiä me tää avattiin…eihän pojalla rakkaassa koti-Suomessakaan (jonne alkoi jo olla ikävä) ole tuplaleveää sänkyä. Joten sänky takaisin kiinni. Eihän se mennyt. Yhdessä miehen kanssa veivattiin sitä vaikka miten päin ja …ei. Kun oli hetki vedetty henkeä (ja rukoiltu ihmettä), älyttiin, mistä kiikastaa ja… tadaa!! Saimme vuodesohvan takaisin alkuperäiseen olotilaan - johon olisimme kenties älynneet sen jättää, jos synapsit olisivat ylipäätään jaksaneet välittää informaatiota. 

Meidän makkari käytävän päässä oikealla.

 Päikkärit katkesivat toisinaan tanakkaan jytkeeseen ja huutoihin. Squash-halli oli seinän takana. Perheen Duracell ei tietenkään mitään päiväunia edes tarvinnut, poika luki Aku Ankan taskukirjoja sillä aikaa, kun vanhempi väki elpyi.

 Ihan jees perus-kylppäri.

Olkkarista pääsi lasiovien kautta viihtyisälle patiolle, jossa istuimme toisinaan korttia lätkimässä. 

To be continued - jatkuu...

Yhteenveto (Menorca 7)

MITÄ JÄI MIELEEN...

Menorcasta:

• kristallinkirkas, turkoosi meri - hyvä snorklailuun (tai vain ihailuun!)
• calas eli "miljoonat" rannikon uimapoukamat 
• aktiivilomalaiselle loistava kohde (maastopyöräilyä, ratsastusta, patikointia, kajakkimelontaa jne)... ja silti ->
• rauha - myös rentoutuminen onnistuu - halutessaan voi vain ihailla kaunista luontoa ja elpyä
• ympäristöystävällisyydestä plussaa -> Menorcalla ei esim. saa rakentaa massiivisia, korkeita hotellikomplekseja (saari on Unescon suojelukohde)
• yllättävän paljon näkemistä, tekemistä, vaikka pieni saari 

 

Grupotel Turquesa Mar -hotellista:

• RUOKA, RUOKA, RUOKA!!! Joissain hotelleissa kasvisvaihtoehto on ollut makaronia ja salaattia tai riisiä ja salaattia. Turquesa Marissa oli aina lämmintä kasvisruokaa. Eikä nuo sekasyöjätkään valitelleet, oli jos jonkinlaista lihaa ja kalaa. Esillepanoon oli satsattu. Tarjolla oli myös jatkuvasti vaihtuvia teemajuttuja (eri juustoja jne). Jälkkäripöytä oli uskomaton. Vesi herahtaa kielelle vieläkin pelkästä muistelemisesta. Parempi ruoka = parempi loma!!
• ystävällinen palvelu - aktiviteettien ohjaajat, ravintolahenkilökunta, vastaanottovirkailijat - todo el personal -> super simpático!
• sopiva kaikenikäisille, mutta erityisesti lapsiperheille mahtava hotelli
• tasokas ohjelma - kiitos ¡ 5 live:n. En ihmettele, että TEDGroup (virallinen kotisivu tästä) on yksi Euroopan johtavia viihdepalvelujen tuottajia!
• riittävästi meininkiä, riittävästi rauhaa: Hotellin meno hiljeni n. klo 23 maissa -> ajoissa nukkumaan ja ajoissa seuraavana päivänä hereillä kohti uusia seikkailuja, tämä sopi meille enemmän kuin hyvin! 

Linkkejä Menorca-juttuihin

 suomeksi:

Rantapallo

Me Naiset

Travellink

Ellit

Savon Sanomat

englanniksi: 

Kaikki Cami de Cavalls'ista

Arvioita hotellista

Menorca.es

Patikointia Camí de Cavalls -polulla (Menorca 6)

Camí de Cavalls on n. 185 km pitkä hevospolku, joka kiertää koko saaren ympäri. Hevostien oletetaan olleen käytössä jo 1300-luvulla, polkua pitkin päästiin siirtymään kätevästi vartiotornista toiseen. Nykyään polkua käytetään patikointiin. Matkaa voi taittaa ratsastusretkiin osallistuen, vuokraamalla maastopyörän tai niin kuin me - kävellen.

Lähdimme matkaan hotelli Tamariscoksen tienoilta eli Cala en Bosc -rannan lähistöltä.

Reitti on hyvin merkitty.

Ihmettelimme, mikä tämä muurinpätkä on (naisväki siis, miehet olivat kirmanneet jo ties minne tässä vaiheessa). Lomilla uteliaisuus tuntuu olevan huipussaan...

…joten asia piti tarkistaa. Salaperäiset portaat…

…johtivat maanalaiseen uima-/chillailupaikkaan. Emme kuitenkaan jääneet vielä hikeä huuhtomaan, meidän piti tavoittaa miehet. Ajattelimme, että katsastetaan mesta vielä takaisin tullessa.

Valoa kohti..

Nämä sankarit halusivat pulahtaa mereen mitä kummallisimmissa kivikkopaikoissa (meidän luola ei ollut yhtään kummallinen, eikä öh kivikkoinen...). Niinpä anoppi ja minä päätimme jatkaa matkaa - jospa löytyisi perinteinen uimaranta, jossa on hiekkapohja ja jossa jalat yltää pohjaan. Miehet sanoivat tulevansa perästä.

Matala, hiekkapohjainen biitsi löytyi…

…ja kun miekkoset tavoittivat meidät, he ristivät oitis biitsin haisulirannaksi. Tuo mikä-lie-kaisla-aines (levä?) tuoksahti vähän.

Joillekin se oli mieleen. Näitä koiria vain tuli ja tuli ja tuli lisää…jostain. Haukut kävivät rypemässä tuossa mutaisimmassa lätäkössä ja juoksivat (raikkaina ja hyväntuoksuisina) takaisin sinne jonnekin.

Koska koirat, sen enempää kuin hiekkapohjainen uimaranta (!!) eivät tehneet sanottavaa vaikutusta miesväkeen, lähdimme kävelemään takaisinpäin. Osuutensa oli myös sillä, että kovassa helteessä yksi kilometri tuntui vastaavan kymmentä - päivämatka oli siis niin sanotusti tehty. 

Huomatkaa pojan kävelysauva.

Tämä "uimapaikka" oli kuulemma nimeltään Hiidenkirnu.

Uimakengät on must-juttu, jos ei halua varpaisiin haavoja karkeista kivistä. Uimakenkiä voi ostaa esim. Cala'n Boschin ostarilta.

Poika tykkäsi snorklailla.

Muutkin kävivät viilentymässä. Tämän jälkeen lähdimme tarpomaan hotellille päin.
Ja muuten - se The Salauimapaikka oli aika kansoitettu, kun kävimme uudestaan kurkistamassa luolan uumeniin. (Miten ihmeessä muutkin löytää ne salaisista salaisimmat mysteerimestat…)

 Hotellin snack-osasto. Esim. Mallorcan loman snackit tarkoittivat kakkua ja keksejä. Täällä tarjolla oli esim. kasviksia, hodareita, burgereita, ranskalaisia + kaikenlaista muutakin. Eväitä sai käydä itse hakemassa (tiski häämöttää kuvan takaosassa).   

Kahvi piti tilata baarista. Sieltä haettiin myös pingispallot peliä varten. Palloja tuntui katoavan tasaiseen tahtiin, niinpä ostimme niitä ostarireissulta lisää ja veimme baariin säilytettäväksi. Kun olisihan se nyt ollut aivan kamalaa, jos päivän pingisottelut olisivat jääneet väliin!!