Päiväkävelyllä Porvoossa

Suvun nuorimmainenkin oli mukana.

Lyckan on aivan ihana, sympaattinen pikkuliike Piispankadulla. Myymälästä löytyy mm. saippuoita, vaatteita,  sisustustavaraa - kaikkea ihanaa =)

Pidä Porvoo siistinä - tumppaa tähän!

Höristelin korviani - puhuuko joku espanjaa (vai olenko saanut auringonpistoksen)..? Kyllä vain, näimme turistibussin, jonka ikkunassa oli México-kyltti. Myös aasialaisturisteja näkyi paljon. (Joo, en sentään kuvannut ulkkareita, vaikka aikamoiselta nähtävyydeltä ne vieläkin tuntuu =D. Kasvavista matkailijamääristä huolimatta minussa yhä herättää hilpeyttä esim. Helsingin keskustassa kulkevat oppaat, jotka kävelevät kansio/sateenvarjo korkealla turistiryhmän seuratessa perässä… Tuoltako mekin näytetään ulkomailla…)

Ravintola El Alba sijaitsee osoitteessa Kirkkokatu 4.

Isojen aurinkovarjojen ansiosta ruokailu sisäpihalla on miellyttävää. Itsensä grillaaja voi valita pöydän auringosta.

Toki istumapaikan voi valita sisältäkin.

Kesämies terassilla.

Lounasaikaan voi valita päivän lounaan, n. 12,50 € (tällä kertaa sienipasta).

Myös salaatit sai lounaalla (klo 12-15) tähän hintaan.

 Lohikeittoa… (10,50 €).

Lämminsavulohisalaatti.

Olisikohan tämä ollut meidän kolmas kerta El Albassa - pettyä ei ole tarvinnut koskaan. Palvelu on ystävällistä, ruoat mielettömän hyviä, maukkaita. Suosittelen lämpimästi!

Kun lähdimme ravintolasta, tuntui kuin olisimme astuneen menneeseen aikaan.

Brunbergin tryffeli on vain niiiin hyvää suklaata. Myymälä sijaitsee osoitteessa Välikatu 4.

Vanhan kaupungin torilla myydään mm. käsintehtyjä koruja.

Istahda tuoliin ja siirrä merirosvolakki sopivalle korkeudelle
 - ja ota kuva merirosvosta. Tämä ja kruunupäähine-tuolit löytyvät Lelukauppa Riimikon edestä, Välikatu 8.

Käy myös aikuisille...

Emme jaksaneet enää lähteä jokirantaan, niin kaunista kuin siellä onkin. Pieni Mies protestoi vähän (= huusi kurkku suorana) autossa - arvatkaa millä hiljeni? Kun äitinsä antoi älypuhelimen pojan käteen. Mikä niissä on niin kiinnostavaa?? Niin aikuisten kuin lastenkin mielestä… Kun voisi mieluummin katsoa maisemia tai leikkiä käpylehmillä =D

Loppuhöpinät, yhteenveto (Ibiza 7)

Hotellin safkat oli ihan jees, mutta... ei nyt kuitenkaan ylittäneet Menorcan tarjontaa.

Cinecittàn alkupalat.

 Seaviewissä on kolme teemaravintolaa, joista kahdessa voi käydä syömässä viikon aikana. Jaa, kannattiko...? Noo, makuasia. Ruokalistat ovat aika suppeita. Cinecitta on italialaisravintola ja jos pastasta ja/tai pizzasta tykkää, niin sinnepä sitten. 

 Sunset Beach Grill: pihvejä, vegetaristeille kasviskebab. 

 Kolmas teemaravintola on Big Wave, joka tarjoaa burgereita. Plussaa teemaravintoloissa syömisessä on se, että siellä on rauhallisempaa. Miinusta tietty suppeat ruokalistat. Ravintoloihin varataan aika ennakkoon hotellin aulassa sijaitsevasta palvelupisteestä, täällä näkee myös ravintoloiden menut - ja voi jättää menemättä, jos tuntuu, ettei tarjonta nappaa.

Hotellista saa eväsbägin mukaan, kun lähtee retkelle - kunhan muistaa tilata sen viimeistään edellisenä iltana.

 Jos haluat nauttia cavaa lasista, tilaa se sisäbaarista (ja nauti se siellä). Ulkoterassin juomat tarjoillaan muovimukeista.

Jos et pidä lapsista, valitse joku muu hotelli...

Muotokuvaa vailla? Täällä senkin tilaaminen onnistuu.

I 5 liven ohjelmatarjonta sopii kaikenikäisille. Ainoa juttu, mikä hieman hämmensi oli kovat desibelit. Por que? Miksi kaikki äksöni pitää tehdä valtavan metelin saattelemana? Ettei yhdelläkään brittimuksulla olisi normaali kuulo enää teini-iässä? (Tästä syystäkö ne teinit ei kuuntele vanhempiaan - kun ne ei enää kuule...)

Viihdytysvetovastuu ei sentään ollut yksin I 5 Liven harteilla. 

Lapsijoukko päivysti aina lavan edessä.

Parvekekatsomotkin olivat yleensä täynnä.

Tämän ryhmän show yllätti. Kaikki olivat tottuneet, että iltaohjelma sopii pikkulapsillekin. No, ei tuo pyllistely vielä mitään. Seuraavaksi ryhmä vaihtoi nahka-asuihin ruoskineen. Eihän numerossa tanssia kummempaa tapahtunut, mutta saattoi siinä parilla naperolla olla vähän ihmettelemistä. Äiti, mäkin haluan kieriskellä lattialla ja heiluttaa ruoskaa ...

  Jalkopallokenttien jälkeen eteen tulee aivan meren tuntumassa sijaitsevat huoneistot, joihin kuuluu "oma" uima-allas.

Kun kulkee luxushuoneistoista vähän eteenpäin, pääsee kävelypolulle, jonka varrella on penkkejä. Täällä voi ihailla auringonlaskua. Tämä oli myös suosittu kuvauspaikka.

Pakkohan munkin oli tehdä oma tulkinta aiheesta Auringonlasku Ibizalla. 

 

Hippiaate on voimissaan myös lentokentällä. 

Lähtö hotellilta kentälle tapahtui siihen aikaan, kun Suomessa pitää jo olla siellä. Hommaan liittyi vielä säätämistä bussien kanssa, niinpä olimme niin myöhään lentokentällä, että ehdimme hätäisesti ostaa yrttiviinaa (hierbas) ja suklaata - ja tietysti turrónia. Sitten koneeseen. Harmi, sillä mua ei kentällä chillailu haittaa. Päinvastoin. Tykkään kierrellä kaupoissa + tykkään lentokentän tunnelmasta ylipäätään - lähdön tunnelmasta.

Mitä reissusta jäi mieleen?

- hauska yhdessä oleilu (hyvä matkaseura)

- kumpuileva maasto

- turkoosi meri, siihen ei kyllästy ikinä

- Ibizalla viihtyy, vaikkei olisi enää pahimmassa biletysiässä (kunhan valitsee rauhallisen hotellin + alueen, eli ei hotellia esim. San Antoniosta)

- Formenteran kauniissa maisemissa sekä rennon letkeässä ilmapiirissä viihtyisi pidempäänkin kuin vain päiväretken verran

- brittiesiintyjien järkyn kovat desibelit (samaa luokkaa kuin Ruisrockissa, veikkaan)

- välillä Menorcan rollaattorisiivessä asumista (apen termi) tuli ikävä, siellä iltaohjelmaa ei ollut pakko katsoa loppuun. Täällä siltä ei voinut välttyä, kun älämölö oli niin kovaa ja parveke sijaitsi esiintymislavaa vastapäätä (jossa oli toki hyvätkin puolensa). Vinkkinä siis tähän hotelliin matkaaville: kysy rauhallisempaa sijaintia, jos sinä/lapsesi haluatte mennä nukkumaan ennen puolta yötä.

- saaren vehreys yllätti

- hippejä on vielä olemassa...

Nauru pidentää ikää, shoppailemassa (Ibiza 6)

 Lähikaupan hyllylle oli laskeutunut vihaisia muuttolintuja.

Seaview-hotellia vinosti vastapäätä on muutamia kauppoja; ruokakauppa, matkamuistomyymälä. Kun kävelee kymmenisen minuuttia tietä eteenpäin (hotellista vasemmalle - oikealle kääntyessä pääsee vain biitsille), saapuu la Sirenalle, jossa on suuri valikoima tuotteita.

 Lähdimme anopin kanssa eräänä iltana kävelylle, ihan vain katsomaan kaupan aukioloaikoja. Olimme huomanneet Sirena-kyltin, kun menimme bussilla tästä ohi.

 Olimme ihan innoissamme valikoimasta - täältä saamme tuliaiset! Lastasin peliasua, aloe veraa ja muuta tavaraa syliin, kunnes tajusin - eihän minulla ole lompakkoa mukana! Olimme tulleet kauppaan suoraan illallispöydästä. Anoppi hoksasi saman asian samaan aikaan. Laskeskelimme rahojamme, mun laukunpohjalta löytyi yhteensä kolmisenkymppiä, anopilla taisi olla jotain 10 euroa.

 

Olimme aika väsähtäneitä ja tämä purkautui hysteerisinä naurukohtauksina, kun ynnäilimme ostoksia ja roposiamme. "Ne tulee tänne lentokoneella ja laskee kolikoita, kun on ostosten aika..."

Jätimme osan tavaroista pois (tullaan sitten huomenna uudestaan), mutta peliasu ja lapsenlapsen tuliaislegopaketti lähtivät mukaan. Olimme hihitelleet kaupassa niin kauan, että oli ehtinyt tulla pimeä. Kun kaduilla näkee tavallisesti kissoja ja/tai koiria, niin...

täällä oli tien reunassa valkoinen kani. Toinen ylläri oli tumma miekkonen, joka syöksähti puskasta eteemme. Ehdinkin ihmetellä, mikä eläin pitää tuollaista ääntä... kaveri oli kai yrjöllä (vai kalella ehheh).

Miesväki oli jo siirtynyt bilispöydän äärestä parvekkeille katsomaan esiintymislavan loppuohjelmaa. Selitimme anopin kanssa naureskellen kaikkea ostoksista, lentokoneista, roposista, puskajussista aina valkoiseen kaniin asti. "Teillähän on ollut jännä ilta", appi naureskeli (ymmärtämättä oletettavasti  sanaakaan höpinöistämme).

Kaikista hauskinta oli se, että palautimme hyvin pitkään ja huolellisesti harkitut ostoksemme seuraavana päivänä... Fudisasu oli liian sopiva ja appi muisti, että lapsosella on jo kyseinen legopakkaus =). Onneksi olin saanut nauruntyrskähdysten välissä varmistettua, että tuotteet saa vaihtaa.

Sirena on auki maanantaista lauantaihin 9.30-23. Sunnuntaisin 10-14 ja 17-22.

Poika sai kuin saikin isomman peliasun, yht. 27,90 euroa.

Hippimarkkinoilla (Ibiza 5)

Menimme markkinoille helpoimman kautta, kansainväliseen retkeen osallistuen.

Punta Arabissa on järjestetty hippimarkkinoita jo yli 40 vuoden ajan. Actionia on keskiviikkoisin huhtikuusta lokakuuhun. 

Alueella on myyntikojujen lisäksi ruokapaikkoja, lasten alue, musiikkia etc.

Kuvauta itsesti hippihenkisesti. Rekvisiitaksi löytyy peruukkeja, huiveja, koruja..

Mulla on tapana rajata kuvat ihmisvartaloilla.

Ei kovin myyvä nimi suomalaisittain…

Markkinoilla on sekä käsintehtyjä juttuja että halpatuontirättejä + krääsää.

Jos haluaa mieluummin tukea käsityöläisiä, kannattaa olla tarkkana. Olin aivan varma, että eräskin lastenvaate (ei kuvan kaupassa) on itse ommeltu, katsoin pesulappua - siinä luki made in Malaysia. 

Bratzin kesäduuni (nojailla päättömään vartaloon).

Harmittaa vieläkin, etten ostanut korua tästä kojusta. Myyjällä oli tarjolla todella kivoja juttuja, mutta pidin hintoja kalliina… Kysyin erään rannekorun hintaa, olisikohan ollut jotain 35 € - ihan sopiva hinta näin jälkiviisaana. Käsityötä kuitenkin, melkoinen näpertäminen noissa pakosti on. Myyjä sanoi käyttävänsä koruihin silkkiä, helmiä… ja mitähän muuta, en muista enää. Silly me, tuskinpa tuosta hinnasta kovin hyvää vaivanpalkkaa jää materiaali- + myyntikustannusten jälkeen =(.

Huomatkaa muuten taas hieno vartalorajaus.

Aika omaperäinen soitin.

Muutama tuliainen hippiostoksilta. Tuo turkoosi vauvanpaita on intianpuuvillaa, eräs vanhempi rouva ompeli näitä. Hän teki myös aivan ihania mekkoja pikkutytöille. Ja miksen ottanut hänen kojustaan kuvaa, miksen…??

Ihan joka Mummolla (anopilla) ei ole näin vinkeää kaulakorua - "helmet" ovat pieniä pääkalloja. 

Eipä joka Mummolla ole myöskään tällaista makuuhuoneen koristusta:

(Marionettinukke on matkamuisto Prahasta, ei sentään meidän tuliainen, vaan anopin itsensä ostama).