Kanaria, Fuerteventura, Corralejo (1)

Matkalla: 2 aikuista, 1 lapsi

Matkan tyyppi: Valmismatka (Lomamatkat)

Majoitus: Hotelli Playa Park Club, All inclusive

Lennot: Primera Air

Ajankohta: Helmikuu 2013

Hotellin julkisivu.

Tätä reissua kun muistelee, niin… mitähän tästä kertoisi? Mielessä ei ole mitään lähtemätöntä muistoa. Tämä ei välttämättä johdu kohteesta, vaan siitä, että tunnelma lomalle lähtiessä oli…

…hyvin, hyvin väsynyt! (Muut paitsi kuvan henkilö, jonka duracellit eivät tyhjene koskaan - kunhan feikkaa kuvassa.) Ei reissu silti mikään pettymys ollut, sillä lepoahan me lähdimme hakemaan. Ja valoa, aurinkoa. Suomen pitkän, pimeän talven aikana kun ehtii muutamaan otteeseen tulla aurinkoa ikävä.

 Keittiöstä pääsi "partsille", jossa oli pyykkinarut. Tämän rekisteröimme väsyneissä aivoissamme vasta muutaman lomapäivän kuluttua. Tätä ennen kuivatimme patiolla tuolien päällä pyyhkeet ja uikkarit manaten, että on se kumma, ettei voida pyykkitelinettä laittaa asiakkaille, kun kaikilla on kuitenkin vähintään märkiä pyyhkeitä ja päläpäläpälä… Puuttui vain, että olisimme menneet iskemään nyrkkiä vastaanottotiskiin: Miksei asiakkaille voi laittaa pyykkinarua mitä?!! Oletettu vastaus: -Mutta rakkaat (idiootit), teillähän on monta narua takapihalla… (Mistä näitä älyvapaita suomalaisia sikiää!). Sitä me vähän itsekin ihmettelimme.

Sotkuista? Me ollaan l-o-m-a-l-l-a. Pojan peti pilkottaa oikealla. Kyseisen vuodesohvan avaamisesta saatiin ekana iltana yliväsyneinä varsinainen draama aikaan. Kun se ei auennut. Sitten kun saatiin se häkkyräsysteemi avattua, niin ihmeteltiin, että mitä hel***tiä me tää avattiin…eihän pojalla rakkaassa koti-Suomessakaan (jonne alkoi jo olla ikävä) ole tuplaleveää sänkyä. Joten sänky takaisin kiinni. Eihän se mennyt. Yhdessä miehen kanssa veivattiin sitä vaikka miten päin ja …ei. Kun oli hetki vedetty henkeä (ja rukoiltu ihmettä), älyttiin, mistä kiikastaa ja… tadaa!! Saimme vuodesohvan takaisin alkuperäiseen olotilaan - johon olisimme kenties älynneet sen jättää, jos synapsit olisivat ylipäätään jaksaneet välittää informaatiota. 

Meidän makkari käytävän päässä oikealla.

 Päikkärit katkesivat toisinaan tanakkaan jytkeeseen ja huutoihin. Squash-halli oli seinän takana. Perheen Duracell ei tietenkään mitään päiväunia edes tarvinnut, poika luki Aku Ankan taskukirjoja sillä aikaa, kun vanhempi väki elpyi.

 Ihan jees perus-kylppäri.

Olkkarista pääsi lasiovien kautta viihtyisälle patiolle, jossa istuimme toisinaan korttia lätkimässä. 

To be continued - jatkuu...