Viikonloppuna oli aivan loistava merikeli, aurinko paistoi ja tuulta ei juurikaan ollut. Päätimme tutustua tähän pikkusaareen. Rantautuminen oli hieman haastavaa. Venettä ei saanut suoraan kallion lähelle, vaan maihin piti ponnistaa kivien kautta. Rantaviivan kalliot + kivethän ovat aina liukkaan levän peitossa. Mutta ainoastaan yksi neljästä horjahti vesirajan tuntumaan, mikä on ihan hyvä tulos. Etenkin, kun se en tällä kertaa ollut minä ehheheh :D. Liukastelijan kädessä ollut kylmälaukkukaan ei pahasti hörpännyt vettä. Tunnustettakoon, että pojat pitivät minulle köyttä, josta kiinni pitäen taiteilin rantaan.
Toinen puoli saaresta oli kivikkoisempaa.
Saaressa kasvoi metsäorvokkeja.
Siellä oli myös kelopuumetsä.
Siksak-kalliota ja yksi salmiakkiruutu.
Rohkeimmat kävivät uimassa.
Pieni lampi kallion päällä, jossa oli erikoisia kivimuodostelmia.
Huomaatteko sydämen kiven alaosassa?
Riisinuudelia? Ei, vaan kuivunutta merilevää.
Hiidenkirnu?
Siellä täällä oli linnunluita, en ole muilla saarilla (joissa olemme käyneet) nähnyt vastaavaa. Lieneekö luujätteiden syypää ollut varpushaukkapari, joka kaarteli saaren yllä. Hetki rantautumisen jälkeen yllämme kaarsi myös hävittäjä - tarkistuslentoko(?)... Saari kun sijaitsee suhteellisen lähellä Suomen ja Venäjän välistä aluevesirajaa.
Leiri. Taustalla menossa frisbeen heittely.
Minusta on todella surullista löytää saarilta roskia. Meillä on aina muovipusseja mukana ja viemme pois kaikki jätteet. Kerään pois löytämäni lasinsirut. Kerran poimimme eräästä saaresta kaksi jätesäkillistä roskaa. Jätimme ne laituripaikan luona oleviin jätesäiliöihin. Tämänköhän jälkeen roskasäiliöt poistettiin koko paikasta.....hmmmm.
Sileää rantakalliota, merta, aurinkoa....olisin voinut jäädä asumaan tänne. Jos joku vain toisi säännöllisesti juomavettä ja ruokaa. Ja siirtäisi Venäjän rajan vähän kauemmas.
