torstai 22. toukokuuta 2014

Vuokra-autolla cruisailemassa - Sóller ja "salapaikka" (Mallorca 4)

Vuokra-auto oli varattu jo ennen loman alkua, koska ihan joka vuokraamosta ei välttämättä löydy 9:n hengen autoa turvaistuimilla. Mikäs oli ajellessa (takapenkillä retkottaessa) - ilmastointikin alkoi pelaamaan paremmin auton takaosassa, kun nostimme kassit pois jaloista ilman tuloaukkojen edestä. Tämä huomattiin luonnollisesti vasta usean tunnin noitumisen jälkeen (ai täällä on muka ilmastointi, ei takapenkillä ainakaan!!).



Liikenneympyrätaidetta.

Suuntasimme Valldemossan läpi Puerto de Sólleriin. Sóller sijaitsee Sierra de Tramuntana -vuoriston länsipuolella. Puerto de Sóller kuuluu ainakin Finnmatkojen ja Aurinkomatkojen lomakohteisiin.
 Julkisivu kätkee sisäänsä rauhallisen, varjoisan keitaan.  Julkisivun puolella on kioskiluukku + istuinryhmiä, mutta jos haluat hetkeksi pois auringosta, astu sisäpihalle.
Pidimme tauon Sóllerin jäätelötehtaan baarissa, en Sa Fábrico de Gelats. Espanjantaitoni on tasoa "alkeet", mutta sen verran ymmärsin, että jädeissä EI ole säilöntäaineita, transrasvoja, väriaineita. Sen sijaan herkut tehdään tuoreesta kermasta ja mehusta.
Lapset ja lapsenmielisimmät voivat kuvauttaa itsensä erilaisina elukoina.

Jos haluat nähdä *Alcantaran perheen miehet (näyttelijät Imanol Arias ja Juan Echanove) syömässä jäätelöä tässä baarissa, siirry videossa kohtaan 12:36. 
*(TV-sarja Yle Teemalla, Francon jälkeen - Alcantaran perhe)

Vanha ratikka kulkee aivan jädebaarin vierestä. Tämän kyytiin Alcantaran näyttelijätkin hyppäävät, kun jäätelöt on syöty.

Matka jatkui serpentiinitietä pitkin vuoristoa alas. 
Jos seurueeseen kuuluu henkilöitä, joilla on taipumusta matkapahoinvointiin, oksennuspussin mukaan ottaminen ei ole yhtään hullumpi juttu.
Paikka, johon päädyimme… niin, sitä voi vain arvailla. En muista nimeä, en sitten yhtään. Ni idea. No, salapaikaksi me sitä kutsuimmekin ja salaisuudeksi se taitaa jäädä (itsellenikin).
Ei valittamista näköalojen suhteen.
Tämän tunnelin toisella puolella…
…avautuu salapaikka! Vain muutama (sata) on löytänyt tiensä tänne!
Paikka oli varsinainen hornankattila. Tuulenhenki ei käynyt mistään. Jos haluat paistua elävältä, tee salapoliisin työtä ja hankkiudu The Salapaikkaan.

Osa porukasta kävi uimassa. Täällä saimme myös todistaa Vuoden Isoäidin toimintaa:
Lapsen äiti: "Voi ei, vaipat on loppu!"
Mummo avaa käsilaukkunsa: "Tässä."
Täältä juontaa sanonta: Mitä ei Mummon käsilaukusta löydy, sitä ei tarvita. 

Salapaikan jälkeen kuljimme takaisin samoja jälkiä, mistä tulimme. Söimme rantaravintolassa. Herkulliset annokset odottivat vitriinissä, asiakas osoitti sormellaan, mitä tahtoi. Kassahenkilö nappasi annoksen lautaselle ja… työnsi sen mikroon! Minä sain ainoana tuoreen, vastavalmistetun annoksen - ensimmäinen kerta, kun hyödyin siitä, että olen (kala-)kasvissyöjä. Aterian kruunasi lasku - annokset olivat järisyttävän ylihinnoiteltuja (mikroateriat!!!).

Yllätykset eivät loppuneet tähän.Kun saavuimme auton luokse, huomasimme, että tuulilasi oli koristeltu sakkolapulla. Espanjassakin kannattaa uskoa pysäköintikieltomerkkiä. 

Edit 25.5.2014: Serpentiinitie on Sa Calobran seutua. Salapaikka ei ole enää salainen, se on nimeltään Torrent de Pareis. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti