Loppuhöpinät, yhteenveto (Ibiza 7)

Hotellin safkat oli ihan jees, mutta... ei nyt kuitenkaan ylittäneet Menorcan tarjontaa.

Cinecittàn alkupalat.

 Seaviewissä on kolme teemaravintolaa, joista kahdessa voi käydä syömässä viikon aikana. Jaa, kannattiko...? Noo, makuasia. Ruokalistat ovat aika suppeita. Cinecitta on italialaisravintola ja jos pastasta ja/tai pizzasta tykkää, niin sinnepä sitten. 

 Sunset Beach Grill: pihvejä, vegetaristeille kasviskebab. 

 Kolmas teemaravintola on Big Wave, joka tarjoaa burgereita. Plussaa teemaravintoloissa syömisessä on se, että siellä on rauhallisempaa. Miinusta tietty suppeat ruokalistat. Ravintoloihin varataan aika ennakkoon hotellin aulassa sijaitsevasta palvelupisteestä, täällä näkee myös ravintoloiden menut - ja voi jättää menemättä, jos tuntuu, ettei tarjonta nappaa.

Hotellista saa eväsbägin mukaan, kun lähtee retkelle - kunhan muistaa tilata sen viimeistään edellisenä iltana.

 Jos haluat nauttia cavaa lasista, tilaa se sisäbaarista (ja nauti se siellä). Ulkoterassin juomat tarjoillaan muovimukeista.

Jos et pidä lapsista, valitse joku muu hotelli...

Muotokuvaa vailla? Täällä senkin tilaaminen onnistuu.

I 5 liven ohjelmatarjonta sopii kaikenikäisille. Ainoa juttu, mikä hieman hämmensi oli kovat desibelit. Por que? Miksi kaikki äksöni pitää tehdä valtavan metelin saattelemana? Ettei yhdelläkään brittimuksulla olisi normaali kuulo enää teini-iässä? (Tästä syystäkö ne teinit ei kuuntele vanhempiaan - kun ne ei enää kuule...)

Viihdytysvetovastuu ei sentään ollut yksin I 5 Liven harteilla. 

Lapsijoukko päivysti aina lavan edessä.

Parvekekatsomotkin olivat yleensä täynnä.

Tämän ryhmän show yllätti. Kaikki olivat tottuneet, että iltaohjelma sopii pikkulapsillekin. No, ei tuo pyllistely vielä mitään. Seuraavaksi ryhmä vaihtoi nahka-asuihin ruoskineen. Eihän numerossa tanssia kummempaa tapahtunut, mutta saattoi siinä parilla naperolla olla vähän ihmettelemistä. Äiti, mäkin haluan kieriskellä lattialla ja heiluttaa ruoskaa ...

  Jalkopallokenttien jälkeen eteen tulee aivan meren tuntumassa sijaitsevat huoneistot, joihin kuuluu "oma" uima-allas.

Kun kulkee luxushuoneistoista vähän eteenpäin, pääsee kävelypolulle, jonka varrella on penkkejä. Täällä voi ihailla auringonlaskua. Tämä oli myös suosittu kuvauspaikka.

Pakkohan munkin oli tehdä oma tulkinta aiheesta Auringonlasku Ibizalla. 

 

Hippiaate on voimissaan myös lentokentällä. 

Lähtö hotellilta kentälle tapahtui siihen aikaan, kun Suomessa pitää jo olla siellä. Hommaan liittyi vielä säätämistä bussien kanssa, niinpä olimme niin myöhään lentokentällä, että ehdimme hätäisesti ostaa yrttiviinaa (hierbas) ja suklaata - ja tietysti turrónia. Sitten koneeseen. Harmi, sillä mua ei kentällä chillailu haittaa. Päinvastoin. Tykkään kierrellä kaupoissa + tykkään lentokentän tunnelmasta ylipäätään - lähdön tunnelmasta.

Mitä reissusta jäi mieleen?

- hauska yhdessä oleilu (hyvä matkaseura)

- kumpuileva maasto

- turkoosi meri, siihen ei kyllästy ikinä

- Ibizalla viihtyy, vaikkei olisi enää pahimmassa biletysiässä (kunhan valitsee rauhallisen hotellin + alueen, eli ei hotellia esim. San Antoniosta)

- Formenteran kauniissa maisemissa sekä rennon letkeässä ilmapiirissä viihtyisi pidempäänkin kuin vain päiväretken verran

- brittiesiintyjien järkyn kovat desibelit (samaa luokkaa kuin Ruisrockissa, veikkaan)

- välillä Menorcan rollaattorisiivessä asumista (apen termi) tuli ikävä, siellä iltaohjelmaa ei ollut pakko katsoa loppuun. Täällä siltä ei voinut välttyä, kun älämölö oli niin kovaa ja parveke sijaitsi esiintymislavaa vastapäätä (jossa oli toki hyvätkin puolensa). Vinkkinä siis tähän hotelliin matkaaville: kysy rauhallisempaa sijaintia, jos sinä/lapsesi haluatte mennä nukkumaan ennen puolta yötä.

- saaren vehreys yllätti

- hippejä on vielä olemassa...

Hippimarkkinoilla (Ibiza 5)

Menimme markkinoille helpoimman kautta, kansainväliseen retkeen osallistuen.

Punta Arabissa on järjestetty hippimarkkinoita jo yli 40 vuoden ajan. Actionia on keskiviikkoisin huhtikuusta lokakuuhun. 

Alueella on myyntikojujen lisäksi ruokapaikkoja, lasten alue, musiikkia etc.

Kuvauta itsesti hippihenkisesti. Rekvisiitaksi löytyy peruukkeja, huiveja, koruja..

Mulla on tapana rajata kuvat ihmisvartaloilla.

Ei kovin myyvä nimi suomalaisittain…

Markkinoilla on sekä käsintehtyjä juttuja että halpatuontirättejä + krääsää.

Jos haluaa mieluummin tukea käsityöläisiä, kannattaa olla tarkkana. Olin aivan varma, että eräskin lastenvaate (ei kuvan kaupassa) on itse ommeltu, katsoin pesulappua - siinä luki made in Malaysia. 

Bratzin kesäduuni (nojailla päättömään vartaloon).

Harmittaa vieläkin, etten ostanut korua tästä kojusta. Myyjällä oli tarjolla todella kivoja juttuja, mutta pidin hintoja kalliina… Kysyin erään rannekorun hintaa, olisikohan ollut jotain 35 € - ihan sopiva hinta näin jälkiviisaana. Käsityötä kuitenkin, melkoinen näpertäminen noissa pakosti on. Myyjä sanoi käyttävänsä koruihin silkkiä, helmiä… ja mitähän muuta, en muista enää. Silly me, tuskinpa tuosta hinnasta kovin hyvää vaivanpalkkaa jää materiaali- + myyntikustannusten jälkeen =(.

Huomatkaa muuten taas hieno vartalorajaus.

Aika omaperäinen soitin.

Muutama tuliainen hippiostoksilta. Tuo turkoosi vauvanpaita on intianpuuvillaa, eräs vanhempi rouva ompeli näitä. Hän teki myös aivan ihania mekkoja pikkutytöille. Ja miksen ottanut hänen kojustaan kuvaa, miksen…??

Ihan joka Mummolla (anopilla) ei ole näin vinkeää kaulakorua - "helmet" ovat pieniä pääkalloja. 

Eipä joka Mummolla ole myöskään tällaista makuuhuoneen koristusta:

(Marionettinukke on matkamuisto Prahasta, ei sentään meidän tuliainen, vaan anopin itsensä ostama).

Formenteran retki (Ibiza 4)

Olin jo kotona katsellut netistä eri vaihtoehtoja, miten Formenteralle pääsee. Keskusteluketjuista selvisi, että halvimmat yhteydet (jotka eivät kyllä nekään enää ole niin halpoja) ovat ajallisesti tuplasti sen, mitä esim. ylitys Trasmapilla. 

Matkatoimiston järkkäämä retki tuntui fiksulta vaihtoehdolta, kun ynnäili, mitä lauttamaksut kustantavat + kun mietti, että mitä sitten Formenteran päässä…?? Kävelyä satama-alueella? Auton vuokraus? Autoiluun ei hirveästi kannusteta, saari kun on pieni (ne ympäristönäkökohdat). Fillarointikaan ei nyt hirveästi houkutellut. Joten Finnmatkojen retkelle siis.

 Ylitys menee kuulemma useimmiten ilman mainittavaa merenkäyntiä. Nyt aallokkoa oli sen verran, että  

laiva heittelehti välillä jonkin verran. 

Botskin sisätiloja. Ibiza Townista La Savinan satamaan menee puolisen tuntia.

Saaren pääkaupunki on San Francisco (Sant Francesc). Täällä näkyi söpöjä pikkukauppoja ja jetset-henkisiä(kin) tyyppejä. 

Formenteralla on asukkaita n. 10 000, määrä toki kasvaa reilusti turismisesongin aikana.

Saari on kooltaan 83.2 km2.

Valkoiseksi kalkittu talo sinisine ovineen ja portteineen toi mieleen Kreikan. Jospa tässä asuukiin joku koti-ikävissään kärvistelevä kreikkalainen..

Aikamme kierreltyämme halusimme kahville. "Leikimme" urveloturisteja ja änkesimme keskusaukion suosittuun kahvilaan. Lounasaika, paikka täynnä ihmisiä --> emmehän me sieltä mitään saaneet. Tarjoilijat kyllä sinkoilivat edestakaisin, mutta joo… pääsimme käymään vessassa, kun aikamme jonottelimme. Olihan sekin jo jotain.

Kun kävelimme takaisin bussille, vastaan tuli kahviloita vaikka millä mitalla - aikaa kahvitteluun ei vain oikein enää ollut. 

Tämä episodi taas havainnoillisti, miksen voisi olla etsivä/poliisi (muutenhan siis varmasti olisin..). Kun minun ei tule kiinnitettyä huomiota järkeviin/olennaisiin asioihin. Minä en edes muista, missä vaatteissa lapsi lähtee kouluun. Ai tuntomerkit? No, sellainen vaaleahko poika… Jaa, miten tämä liittyy edelliseen? No, jos osaisi painaa mieleensä, että okei, tässä on rauhallisen tuntuinen kahvila… tässä voisi pistäytyä takaisin tullessa. Mutta ei… Minä huomaan sellaiset tuikitärkeät asiat kuin mustan kissan portinpielessä tai hassun muotoisen vesiläiskän maassa, joka näyttää ihan ufolta. 

Eipä se kahvilan missaaminen kuitenkaan haitannut, sillä seuraavaksi menimme näköalapaikalle (es Mirador), jossa on (omaperäisesti nimetty) El Mirador -kahvila/ravintola. Täällä nautimme kahvit ja (mainostetut) viikunakakkupalat. Kakku on aika tiivistä kamaa, jos siis pulla/kuivakakut on enemmän mieleen, niin tämä ei ehkä ole oikea valinta. 

Tässä se huima näköala, kuten kuvasta öh hyvin selviää.

Kahvilan vieressä kasvaa hyvin harvinainen Formenteran Feikkikataja. 

Puu on siis oikeasti tekopuu, joka on tehty peittämään antennimastoa. Vähänkö nähty vaivaa. Täällä maisemointi tuntuu olevan arvossaan.

Next stop, la Molan majakka - täällä ollaan maailman reunalla.

Paikassa asustaa värikkäitä sisiliskoja.

Ihania turkoosin sävyjä. Huomatkaa pieni valkoinen piste meressä - vene. Tällä yritän alleviivata sitä tosiasiaa, että "maailman reuna" on aika korkealla vedenpintaan nähden  =).

Jules Vernen Matka aurinkokunnan ympäri -teoksessa liikutaan myös Formenteralla. Saarelaiset villiintyivät tästä niin, että pykäsivät Vernelle muistomerkin. Se on varmaan se pienen valtion (tässä tapauksessa saaren) syndrooma… suomalaisetkin on ihan täpinöissään, jos jokin suomalainen yritys/bändi/youtubehemmo mainitaan ihan Ameriikoissa asti.

Formenteraa kutsutaan myös Välimeren karibiaksi. Es Pujolssissa kävimme lounaalla…

oppaan suosittelemassa Bocasalina-ravintolassa.

 Kivat kattausliinat (tämä näkyikin sitten laskussa kattausmaksuna).

Ravintolan söpö käyntikortti.

Mun annos. Salaattia, vuohenjuustoa, pähkinöitä, hedelmiä - hyvää oli!

Lasku tuotiin hillopurkissa: hillot tähän kiiitoos. Espanjan kielessä tosin vastaava puhekielinen ilmaus olisi pasta. Viiden hengen ruokailut juomineen kustansivat n. 100 €.

Kävimme myös uimassa. 

Poika sukelteli kirkkaassa vedessä:

"Isi, mä ajan tän kalan sun luo!"

"Joo, varmaan se tuleekin tänne…AAaaargh!!"

Kala puraisi miehen kantapäästä pienen palan. Jos siis uitte tällä rannalla, älkää ajako kaloja takaa - ne suuttuu!

I left my heart in Formentera…

…niin lienee käynyt tällekin hipille, kun yhä saarella asuu.

Sorry, kaverin kasvot jäi vähän varjoon, mutta ainahan voi ihailla taustalla näkyvää…rantaa.