sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Ruisrock 2014, lauantai - J. Karjalainen!!


Tiedättekö hei miten saa aikaan aina sellaisen lähtökiireen? No, esimerkiksi tekemällä kaikkea muuta, mitä pitäisi. Voisihan sitä esim. pakata festarireppua, värkätä naamaa ja hiuksia lähtökuntoon, mutta ei... Pitää shoppailla Wiklundilla (=Turun Sokos, lemppari ja vielä alet menossa), surffata netissä ja touhottaa mitä lie toisarvoista. Ideana oli ehtiä J.Karjalaisen keikalle. Ihan alkua ei nähty, kun... muutama muukin jonotti sisääntuloportilla samaan aikaan. Vaikka harpottiin vauhdilla rangaistusmarssimatka alueelle, niin porttijonossa meni puolisen tuntia. Ziisus. Parasta oli kiilaajien lisäksi edessämme ollut tyyppi, joka kysyi (retorisesti) haittaako, jos poltan. Savu tuli mukavasti suoraan päin naamaa. Kun eihän siinä ryysiksessä väistämäänkään pystynyt. Juuuh.

Onneksi nähtiin suurin osa keikasta. Jii <3. Näimme Karjalaisen joskus 80-luvun alkupuolella Emmauksen kirppiksellä frendin kanssa (eli Karjalaisen Jukkiskin on siis käytännöllisesti katsoen melkein perheystävä). Häkellyttiin niin, että pysähdyttiin niille sijoillemme hetkeksi. Ei otettu selfieitä silloin ei. Ei ollut kivikaudella kännyköitä ei. Ei kehdattu edes nimmaria pyytää.
J. Karjalaisen keikka oli yksi festarin parhaita mun listalla. Arvostan suunnattomasti sitä, että Jii tekee sitä, mistä itse tykkää. Ei tee musiikkia laskelmoiden, vaan uskaltaa tehdä uutta, ihan erilaistakin musaa, mitä aiemmin. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö keikoilla voisi soittaa yleisön rakastamia hittejä. Arvonsa tunteva, silti nöyrä. Musiikki on pääosassa.
Karjalaiselle pojot vielä siitä, että ei kosiskellut yleisöä typerillä kännijutuilla, niin kuin niin moni muu artisti (Kuinka monella on mehukatti mukana? Monellako on piilopullo hahahah? Kaikille koffi käteen!! Olisivat huudattaneet yleisöä vähän omaperäisemmin, esim: Monellako on jo kuset housuissa häh??!! Moniko meinaa sammua tänään pusikkoooon heeeiiii?!! Moniko teistä luulee muistavansa mun keikan vielä huomennakiiiin, mitääääh??!! Moniko arvaisi olevansa isä 9 kk päästä hahhah?!!)
Sen verran actionia oli päivään mahtunut, että söimme ensimmäisen aterian vasta vähän ennen klo 18. Taktikoimme, että Karjalaisen jälkeen kaikki ryntäävät Niittylavalta Rantalavalle Vartiaista katsomaan. Pääsimme siis Pizza & Wine -raflaan jonottamatta. Hovimestarimiekkonen oli supliikkikavereita: "Sopiiko, että samaan pöytään tulee toinen, yhtä viehättävä (=vanha) pariskunta?" Sopihan se.
Safkan jälkeen Vartsun Jennin keikan loppua kuuntelemaan. Joo, kuvat on kaukaa ja ne on lähinnä yleisön takaraivotutkielmia. Älkää unta nähkö, että rynnisin lavan eteen enää. Ne ajat oli 80-luvulla. Mustelmia tuli jo silloin. (Niin, voisi kai sitä myös hankkia paremman zoomin...)
 Välillä piti levittää picnichuopa Niemennokkaan ja istahtaa hetkeksi. Vähän jännitti, miten nuo SUP-lauta-petterit selviävät, kun laiva menee ohi.
 Ei nähty mitään kuperkeikkoja, hyvä oli tasapaino suppailijoilla.
Pate, Popeda ja pitkä kuuma kesä... ja he***tin pitkät vessajonot. Miten voi olla niin vaikeaa hoitaa niitä bajamajoja tarpeeksi paikalle?
Paten etunoja, suvivirsi yleisön laulamana ja vaihteen vuoksi otsatutkielma.
Rantsulavan anniskelualueella myytiin drinksuja ämpäreittäin.
Ihmisten takaraivot nyt vaan on niin kiehtovia...
...ja laivat. Siisteimmät kipparit tervehtivät festariyleisöä laivan torvea töräyttämällä.
 Laivoista puheen ollen...
 ...festareilla halukkaat aikuiset pääsivät kerrankin pallomereen. Yksi pariskunta etenkin vaikutti oikein halukkaalta, kovasti halailivat kiereskellessään pallojen seassa. Mies miettikin, että riittääköhän täällä iskurepliikiksi kesäkumipakkauksen vilauttaminen ja kysymys: "Lähetsä pallomereen?"
En tiedä, kumpi oli hauskempaa: seurata härän selässä olevaa hemmoa vai hänen vahingoniloisina naureskelevia kavereitaan.
Pakollinen festarielementti - benjihyppypaikka.
Kuuntelimme Rantsulavalla Pepeä jonkin aikaa ja menimme sitten Niemennokkaan arpomaan, mitä tekisimme. Olisin halunnut vielä nähdä Haloo Helsingin, mutta... se ryysis. Ennen on päässyt siirtymään lavalta toiselle kivuttomasti. Nyt se oli ihmismassojen takia yhtä tuskaa. Olemme aiemmin löytäneet pikkulavalta hauskoja uusia bändejä. Nyt pisteestä toiseen kulkeminen oli niin hankalaa, että sen teki vain pakon edessä. Ja ne vessajonot ja tavaraa täynnä olevat pöntöt, huoh.
 
Ei puolimatkan krouvi, vaan 10 min. kävelyä festarialueelta - olisiko tämä sitten Alkumatkan krouvi? Jos siis tässä ajassa sai jo janon aikaiseksi, niin... Edellisenä yönä paikka oli melko täynnä, poppi raikasi ja viina virtasi (varovainen veikkaus).
 Niinpä lähdimme tarpomaan festaribusseja kohti n. klo 23. Saman päätöksen oli tehnyt todella moni muukin. Ei sentään ollut polku niin tukossa kuin edellisenä yönä.
 Tämä katusoittaja (vai nurtsisoittaja?) oli paikalla edellisenäkin päivänä festaribussialueen läheisyydessä. En tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut, kun kitarakaveri laulaa "knock knock knockin on heaven's door" ja sammahtanut jätkä makaa vieressä.

On väitetty, että meillä Miehen kanssa on musta huumorintaju. Seuraavassa esimerkki tästä. (Varoitus: ei välttämättä naurata ketään muuta! Minä nauroin katketakseni.)
Kauppatorilla Mies selitti minulle jotain niin, että kädet heiluivat. "Älä työnnä mua bussin alle", sanoin. "Ai sä huomasit", mies kuittasi. =D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti